Tämä raportti on otettu esille Reykjavikin huippukokouksessa lokakuussa 1988
Olen aikaisemmin kirjoittanut seitsemän raporttia tästä aiheesta. Olen levittänyt niitä Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Los Angelesissa.
Tämä operaatio on olemassa sen takia, että roomalais-katolinen kirkko haluaa edistää homoseksuaalisuutta. Nykyinen paavi Johannes Paavali II on julkisesti tuominnut homoseksualismin. Kuitenkin esimerkiksi minua on myrkytetty noin 40 vuotta Rooman kirkon toimesta. Myrkytyksen tarkoitus on tehdä minusta homoseksualisti. Se ei ole onnistunut. (Myrkky tekee puhumisen vaikeaksi ja muutenkin vaikeuttaa luonnollisen kontaktin saamista eri sukupuolten välillä.) Tässä on jyrkkä ero roomalais-katolisen kirkon virallisen opin ja käytännön politiikan välillä. Kun kirkon politiikka on tällaista nykyisenä informaation aikakautena, ristiriitoja syntyy ympäristön kanssa.
On tunnettua, että katolisten pappien täytyy muodollisesti elää selibaatissa, siis naimattomana. Myöskin munkkien tulisi tehdä samoin. Alunperin se on varmaan ollut jalo asia. Kaikki aika ja voimat on uhrattu Herran työn edistämiseen. Perhe ei ole vienyt aikaa. Näinhän apostoli Paavali teki ainakin osan elämästään. Apostoli Pietari, joka katolisten mielestä oli ensimmäinen paavi, oli naimisissa. Tämä oli yllätys eräälle katoliselle papille, kun kerroin siitä hänelle. Todistin sen Uuden Testamentin tekstillä. I kor 9:5. Keefas = Pietari, Joh I:42. Siis tässä on ristiriita ensimmäisen ja nykyisten paavien välillä. Kaukonäköisenä apostoli Paavali ennusti, että tulee olemaan liikkeitä, joissa naimisiin meno kielletään. I Tim 4:1-3. Hän ei pitänyt sitä hyvänä asiana, vaikka elikin osan elämästään naimattomana. Varmoja tietoja Paavalin naimattomuudesta ei ole olemassa. Yksi olettamus on, että hän jäi nuorena leskeksi, eikä mennyt uudelleen naimisiin.
Tunteethan ne on katolisilla papeillakin. Selibaatti on edistänyt homoseksuaaalisuutta. Kaikki eivät osaa tai halua sublimoida, jalostaa käyttämättömiä voimavaroja hyödylliseen toimintaan. Näyttääkin siltä, että ennen tästä jalosta naimattomuudesta on kehittynyt irstailua. Jos katolisille papeille riittäisi, että he harrastaisivat näitä seksuaalisia tapoja keskenään, se olisi yhteiskunnalle helpompaa, mutta kun heidän pitää myös toisia käännyttää homoseksualismiin. Erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan 60% roomalais-katolisista papeista on homoseksualisteja.
Säilyttääkseen poliittiset-, kulttuuri- ja kaupalliset- sekä myös kirkolliset suhteet roomalais-katolisten maiden kanssa paavi käskee, että paikallisten viranomaisten täytyy myrkyttää määrättyjä henkilöitä saadakseen heidät hyväksymään homoseksuaalisuuden.
Käännyttämissessä käytetyt keinot eivät kestä päivänvaloa. Sen takia "käännyttämistyö" on annettu kunkin maan Salaisen poliisin tehtäväksi. Salaista poliisia kutsutaan eri maissa eri nimillä, Turvallisuuspoliisi, Suojelupoliisi, Valtiollinen poliisi, jne.
Suomen lisäksi minua on myrkytetty yhdeksässä Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maassa. Näissä yhdeksässä maassa olen asunut noin kahdeksan vuotta.
Käyttämällä paikallisia viranomaisia paavi tekee heistä myrkyttäjiä, varsinkin, jos uhri huomaa, että häntä myrkytetään, kuten minä.
Salainen poliisi valitsee hyvin varhaisessa vaiheessa Rooman kirkon toimeksiannosta keistä aletaan kasvattamaan homoseksualisteja. Uhri ei tiedä, että hän on joutunut erikoisen kohtelun alaiseksi. Esimerkiksi minulle on alettu syöttää homo-kemikaaleja, kun olen ollut 12-14 vuotias. Päättelen tämän siitä, että siihen ikään saakka esiinnyin mielelläni koulun juhlissa, partioleireillä ja seurakunnan tilaisuuksissa. Mutta sitten esiintyminen alkoi tulla fyysisesti vaikeaksi. Kurkku oli jatkuvasti kireä. Samalla aletaan uhrille vihjailla muutaman kuukauden väliajoin, että hänellä on huonot hermot, ettei hän kiinnittäisi huomiota myrkkyihin, joista ne "huonot hermot" johtuvat. Ainakin minuun tämä hämäys meni täydestä lähes 40 vuotta. Minä todellakin uskoin, että hermoissani on jotain vikaa.
Myrkyt tekevät myöskin kasvolihasten hallitsemisen hankalaksi.
Kun rakastuu ensimmäisen kerran pienoinen jännitys myrkkyjen kanssa tekee kasvolihasten hallitsemisen vaikeaksi, niin ettei uskalla mennä tytön luokse ensinkään, kun tietää, että hymyn sijasta kasvoille voi levitä tuskallinen irvistys myrkkyjen vaikutuksesta.
Nuoruusvuosina elämää järjestellään muutoinkin kuin myrkyttämällä. Ollessani Englannissa 22-vuotiaana eräässä 2-vuotisessa sisä-oppilaitoksessa, tyttöystäväni järjestettiin istumaan niin, että kun poistuimme luokkahuoneesta tuolirivi kerrallaan, me satuimme kävelemään rinnakkain käytävällä. Se oli usein toistuvaa piinaa, kun myrkkyjen vaikutuksesta hymyileminen ja muutenkin kommunikoiminen oli vaikeata. Tämän tarkoitus oli tietenkin saada tuntumaan tytön läsnä-olo hankalalta ja etsimään seuraa vaikkapa pojista. Poikaystäviä minulla olikin, mutta ei koskaan petikavereina.
Muistan toisen kokemuksen Skotlannista. Olin englantilaisen pojan kanssa myymässä kirjoja. Meidät pantiin nukkumaan parisänkyyn, jossa oli kuoppa keskellä. Nukkuessamme valuimme siihen kuoppaan. Toverini olisi halunnut leikkiä prinssi ja prinsessa leikkiä sängyssä. Pyynnöstä talon rouva järjesti minut toiseen huoneeseen, koska prinsessa oli liian karvainen.
Myrkyt saavat aikaan tuntikausia kestäviä jännityksiä sukupuolielimissä. En nyt voi arvata, mikä sen tarkoitus on. Minulla ei ole ollut mitään "nuoruudensyntejä", jos sitä nyt synniksi voi kutsua. Kovin syntistä sukukuntaa ihmisrotu silloin olisi.
Myrkyillä on myöskin se vaikutus, että mielellään etsii vanhempien naisten seuraa, koska he tuntuvat paremmin ymmärtävän nuoren pojan jännitystiloja.
Koulut käytyäni menin Adventtikirkon kansliaan töihin, ensin Tampereelle ja sitten Helsinkiin.
Minullekin tuli se miehille niin tavallinen ongelma, tukanlähtö. Monien kokeilujen jälkeen huomasin lehdessä artikkelin, että Tukholmassa lääkärit suorittavat leikkauksia tukanlähdön estämiseksi. Jänne katkaistiin otsan yläpuolelta. Sen piti vähentää päänahan jännitystä. Artikkelissa mainittiin myöskin, että hevonen oli potkaissut sveitsiläistä talonpoikaa päähän ja katkaissut mainitun jänteen otsalla. Hänelle oli kasvanut tukka.
Minullekin suoritettiin samanlainen jänneleikkaus n. 1962. See luultavasti vain lisäsi kaljupäisyyttäni. Jotkut lukijat voivat arvata, kenen kilpailijoiden tai vihamiesten toimesta artikkeli oli laitettu lehteen. (Tämä poikkeaa hiukan aiheesta.)
Eräänä päivänä työpaikalleni ilmaantui komea nuori mies. Hän oli sveitsiläisen lentoyhtiön virkailija New York:sta, USA:n kansalainen. Esittelin hänelle Helsinkiä muutaman päivän ajan. Vähän ennen lähtöä hän kysäisi, haluaisinko muuttaa USA:han. Hän toimisi sponsorina, takuumiehenä. Sellainen piti lain mukaan olla siirtolaisella. Lupasin harkita asiaa.
Myöhemmin kävi niin, etten saanut työtä Helsingistä. Muutin USA:han. Kaksi kertaa sain tavata sponsorini New Yorkissa. Hän jätti minut täysin oman onneni nojaan.
Michiganissa eräs pastori ehdotti, jos haluaisin lähteä Amerikkaa kiertämään. Hän oli menossa Kaliforniaan vaimonsa kanssa. Niinpä valitsin ensimmäiseksi etapiksi Kalifornian.
Koska seurustelu naisten kanssa oli vaikeaa myrkkyjen vuoksi, olin päättänyt noin 2 vuotta ennen Kaliforniaan tuloani, että unohdan naiset ja seksin. Siis kaksi vuotta ennen Kaliforniaan tuloani olin elänyt täydellisessä selibaatissa. Olin eliminoinut seksin elämästäni kokonaan. Tietenkin agentit, jotka elämääni järjestelivät, hätääntyivät. Miten he voivat tehdä minusta homoseksualistin, jos eliminoin seksin elämästäni kokonaan. Niinpä minulle järjestettiin sairaanhoitaja tyttöystäväksi.
Ja sitten se tapahtui vuoden 1966 lopussa. Ralli alkoi pyöriä ympärilläni. Asuin silloin Los Angelesin esikaupungissa Glendalessa. Tyttöystävällenikin tuli samaan aikaan kiireitä, niin että sain tavata häntä harvoin. Ystävälläni oli edellisestä avioliitosta 6-vuotias tyttö. Sen hän jätti huostaani tuntikausiksi. Hiukaan ihmettelin tilannetta.
Minulle vihjailtiin, että olisi parasta palata kotimaahan. Nämä vihjailut kuuluvat toiseen operaatioon, josta en halua kertoa kovin paljoa.
Aloin myöskin nähdä epätavallisen paljon katolisia nunnia ympärilläni.
Ympärilläni pyörivien asioiden takia ajattelin, että minun täytyy ottaa yhteyttä Suomen lähetystöön Washingtonissa. Koska Indianapoliksen ajot sattuivat menomatkalla sopivaan aikaan, lähdin ajelemaan itä-rannikkoa kohti.
Pari kuukautta rallin alkamisen jälkeen otin yhteyden katoliseen pappiin. Ajattelin, että jos heillä olisi jotain asiaa minulle, koska näin niin paljon nunnia ympärilläni. Hän pani minut siivoamaan kirkon pihaa, siinä kaikki.
Tämän jälkeen otin yhteyden katoliseen lakimieheen, jos hän osaisi antaa ohjeita ongelmiini. Se oli tulokseton yhteydenotto. Olin täysin ymmällä, mistä on kysymys. Myöhemmin ymmärsin, että asia esitetään merkein ja vihjauksin.
Tässä on otettava huomioon, että henkilön, jolle syötetään homo-kemikaaleja on vaikea vaihtaa tunteita ja asenteita. On vaikea huomata erilaisia vaihtoehtoja. Hän on jonkinlainen yhden tunteen ja yhden asenteen ihminen. Kun on päässyt eroon myrkyistä, joutuu järjestelemään asenteensa, ajatusmaailmansa ja tunteensa uudelleen kehittyneempään suuntaan. Se kestää ainakin minulla vuosia.
Minulla ei tullut mieleenikään, että täytyy hyväksyä homoseksualismi. Se tuntui hirvittävän vaikealta. Ajattelin ajoittain, että tämä on jonkinlaista pelleilyä. Koska olin seurakunnan jäsen, päättelin, että ei tässä homoudesta voi olla kysymys, Raamattuhan kieltää ja tuomitsee sen voimakkaasti. Room 1 luku.
On merkille pantavaaa, että tämän operaation avoin vaihe sai alkunsa Los Angelesin alueelta. Avoimella vaiheella tarkoitan sitä, että nyt selvästi huomasin, että minua seurataan. Aikaisemmin seuraaminen ja myrkyttäminen oli tapahtunut niin, etten ollut siitä tietoinen.
Los Angelesin alueella sijaitsee myös Hollywood, jolla on oma kaupunginvaltuustonsa, jonka enemmistö on homoseksualisteja. Tämä on julkisista tiedotusvälineistä saatu tieto kesällä 1985 Los Angelesissa. Tällä alueella sijaitsee myös roomalais-katolisten suosituin seurakunta USA:ssa.
Jos yhteisö, jonka enemmistö on homoseksualisteja, saa päättää esimerkiksi siitä, kuka on homoseksualisti ja kuka ei, tottakai jokaisesta heille tarpeellisesta henkilöstä tehdään homo valtuuston päätöksellä. Minua käytettiin politiikan välikappaleena.
Opinnot täytyi keskeyttää yliopistossa Kaliforniassa, koska palkkani pidettiin niin pienenä, ettei sillä tullut toimeen. Enkä saanut työpaikkaa muualta. Kun soitin lehti-ilmoitusten perusteella työpaikkaan, työtä luvattiin. Mutta kun menin paikan päälle, sanottiin, että työtä ei ole. Ilmeisesti puhelujani salakuunneltiin.
Operaatio jatkui kolareiden ja vaarallisten tilanteiden sarjana maantiellä. Olin ajanut USA:ssa lähes 100 000 km ilman kolaria mm. Detroitissa, Chicagossa, Los Angelesissa, jne. Nyt niitä tapahtui kolmessa kuukaudessa neljä kappaletta.
Ensimmäinen vaarallinen tilanne sattui Coloradon vuoristossa. Tie oli kallellaan kurvassa, josta oli noin 10 metrin pudotus jääkylmään veteen. Tässä kurvassa tuli vastaani auto, joka ajoi keskellä tietä, painaen minut äärimmäisen lähelle kurvan reunaa, josta oli suora pudotus jokeen. Tiessä oli siinä kohti pieni ylämäki, johon juutuin kiinni kesärenkaineni. Oli jääkeli. Autoni alkoi liukua kohti jyrkänteen reunaa, mutta pysähtyi 20 senttiä ennen putousta.
Toinen vaarallinen tilanne sattui samassa vuoristossa ajaessani ylöspäin mutkaista tietä. Edessäni oli siis mutka. Tie oli leveä siinä kohti. Vastaani tuli auto niin suurella nopeudella, että päättelin, ettei se pysy omalla kaistallaan, vaan liukuu minun kaistalleni. Niin tapahtuikin. Minä ohjasin autoni keskelle tietä. Vastaantulija ohitti minut väärältä oikealta puolelta. Se törmäsi minusta katsoen oikean puoleiseen suojakaiteeseen ja pomppasi takaisin omalle kaistalleen.
Kolmas tilanne sattui samassa vuoristossa. Ajoin jääkelillä suoraan tietä ylöspäin. Vastaani tuli auto omituisesti jarrutellen ja mutkitellen. Katsoin parhaaksi parkkeerata autoni tienpientareelle. Ollessaan minun kohdalla kuljettaja painoi jarrut pohjaan ja törmäsi autoni vasemmanpuoleiseen oveen.
Neljäs pieni kolari tapahtui Chicagossa parkkeeratessani autoani. Siinä tuli vain pieni naarmu puskuriin. Vastapuolen kuljettajana oli Italian valtion matkatoimiston asiamies.
Palasin Suomeen jouluna 1968. Työnsaanti ja muutkin tilanteet vaikeutuivat siinä määrin, että oli mahdotonta jatkaa Yhdysvalloissa. Minulla oli siirtolaisviisumi, joten olin oikeutettu saamaan työttömyyskorvausta, mutta sitä ei myönnetty eikä muutakaan rahallista tukea. Annettiin ymmärtää, että on paras palata kotimaahan. Siellä olisi tehtävää. Olin ollut USA:ssa 3 1/2 vuotta.
Helsingissä sain työpaikan poliisin urheiluseuraa tukevassa myyntiyhtiössä. Helsingissä operaatio jatkui. Kirjoitin raportin siitä, mitä ympärilläni tapahtui ja levitin sitä naapureille ja sanomalehtiin. Pian sen jälkeen sain potkut työpaikastani, vaikka menestyin siinä hyvin.
Hankin toisen työpaikan. Asuinhuoneeseen ja työpaikallani, jossa minulle oli omaa huone, alettiin laskea kaasua. Sillä oli moninaiset vaikutukset. Mm. minun oli vaikea kestää teräviä ääniä. Naapurit alkoivat koputtaa asuinhuoneen seiniin ja kattoon. Se tuntui hirvittävältä. Kun joku yskäisi vieressäni, se tuntui kuin veitsenisku rintaani. Kaasun lisäksi työpaikalla häirittiin muullakin tavalla.
Lopulta minut ohjattiin psykiatrin puheille. Kuultuaan kertomukseni kysyin, ottaako hän maksua palveluksistaan. Hän ei ottanut maksua. Hän tiesi, että tervettä ihmistä viedään mielisairaalaan, jonne hän minua suositti.
Kaasun laskemista jatkettiin sairaalassa huoneeseeni. Sen seurauksenaa seuraavat seikat tapahtuivat kehossani:
Ripulia yritettiin hoitaa useimmilla lääkkeillä (Librax, hiilitapletit), mutta mikään ei auttanut.
Virtsatiehyetulehdusta myös lääkittiin (Cetiprin, sulffa), siihenkään ei auttanut mikään.
Haavoja varpaanväleissä arveltiin sieniksi. Kokeiltiin useampia lääkkeitä, mikään ei auttanut. (Daktarin)
Koska ne johtuivat kaasusta, jota laskettiin jatkuvasti, parantumista ei saatu aikaan.
Virtsatiehyetulehduksen, ripulin ja varpaanvälihaavojen hoito lopetettiin. Ne kolme tautia paranivat viiden vuoden kuluttua ilman hoitoa, kun kaasun laskeminen lopetettiin.
Kaasun laskemista on vaikea osoittaa, mutta yllämainitut oireet sen kyllä todistavat.
Parin vuoden sisällä minulta varastettiin seuraavat esineet:
Tällä tavalla yritettiin estää liikkumasta omalla kulkuneuvolla. Täytyi liikkua yleisillä kulkuneuvoilla. Siellä kanssamatkustajien oli helppo häiritä. Häirintä oli tarkoitettu edistämään operaattiota.
Operaattio jatkui erittäin painostavana sairaalassa. Aloin puhua lääkäreille, että minun täytyy päästä pois täältä. Tehdäkseen varmaksi sen, että en lähde pois sairaalasta, agentit laskivat huoneeseen kaasua, joka teki erittäin vaikean olon. Jouduin kertomaan lääkäreille, että minun on paha olla, ja että minulla on itsemurha-ajatuksia. Lääkärit eivät voineet laskea minua pois sairaalasta. Olo kävi niin tukalaksi, että viimein minä karkasin pois sairaalasta.
Ensimmäinen kuukausi asunnossa oli vaikeaa, panikkimainen olotila, joka johtui siitä, että sinne laskettiin kaasua. Kuukauden ajan minulla oli molemmissa sieraimissa rupikerros. Minulla ei ole ollut nenässä jatkuvaa verenvuotoa koskaan aikaisemmin. Tämä oli uusi kokemus.
Kaasuja, joita huoneeseen lasketaan, on monenlaisia. Jos paniikkia aiheuttavaa kaasua lasketaan yhden päivän ajan, nenään ei tule rupikerrosta. Mutta jos sitä lasketaan pitempään, kerros ilmestyy.
Ilmeisesti paniikkikaasun pitempiaikainen käyttäminen on vaarallista, joten sen käyttäminen lopetettiin.
Yksi tämän operaattion periaatteista on se, että agentit eivät saa käyttää suoranaista väkivaltaa tai keinoja, joilla minä voin todistaa tämän operaattion olemassaolon. Kaikki merkit ja keinot, joilla minua häiritään, ohjataan ja tätä operaattiota viedään eteenpäin, on valittu siten, että jos niistä valittaa, sellainen henkilö leimataan mielisairaaksi.
Tällä hetkellä ongelmani on se, että minua provosoidaan jatkuvasti kadulla. Toivotaan, että minä kävisin viattomien ihmisten kimppuun tai masentuisin. Joka kerta kun tulen porttikäytävästä kadulle, auto ajaa noin kymmenen sekunnin sisällä ohitse. Liikkuessani kaupungilla ympärilläni pyörii kymmenestä kolmeenkymmeneen autoa. Minun kohdalle tullessani ne usein vaihtavat pienemmälle vaihteelle tai kiihdyttävät saadakseen aikaan enemmän melua. Kaasua käyttämällä minut on saatu sellaiseksi, että on vaikea kestää kovaa ääntä.
Myöskin on hankala kävellä, koska näkö on mennyt niin huonoksi. On vaikea seisoa ja istua, koska kaasun vaikutuksesta selkä on mennyt niin heikoksi. Jos kaasun laskemista ja muuta myrkyttämistä ei lopeteta heti, minusta voi tulla sokea ja liikuntakyvytön raajarikko tai voin joutua mielisairaalaan.
Myöskin minua häiritään sillä tavalla, että radioni särähtää kaksi kertaa minuutissa. Ostin uuden radion ja sekin särähtää samalla tavalla.
Myöskin huoneeseeni lasketaan edelleen jonkinlaista kaasua, koska minulla on noin kolme kertaa viikossa ripuli ja runsaasti ilmavaivoja. Ennen operaattion alkamista minulla ei ole ollut jatkuvaa ripulia eikä normaalia enempää ilmavaivoja.
Se seikka, että en nykyään käytä mitään lääkkeitä, todistaa, että en ole mielisairas. Heti sairaalasta lähdettyäni jätin lääkkeet pois. Sairaalassa minut pakotettiin ottamaan 700 milligrammaa Truxalia. Joka lääkkeitä tuntee, tietää, että se on erittäin vahva annos. Tiesin, että tuskatilat sairaalassa johtuivat kaasusta eikä sairaasta mielentilasta. Myrkkyä voidaan antaa myös lääkkeiden kanssa.
Jos kysytään niiltä lääkäreiltä, jotka ovat minua hoitaneet, olenko mielisairas, he varmasti sanovat, että olen mielisairas. He eivät tienneet sitä, että kaasua laskettiin huoneeseeni. Kaasun laskun suorittivat agentit. Minulla ei ole mitään lääkärien toimintaa vastaan. On hyvin yleistä, että mielisairaat valittavat, että kaasua lasketaan huoneeseen, jossa he oleskelevat.
Ilmoitin eräälle kansanedustajalle, että aion tuoda raporttini hänelle. Tein sen puhelimella. Agentit kuuntelevat puhelujani ja he yrittivät estää sen viemisen kansanedustajalle. He löysivät polkupyörästäni molemmat etupyörän kiinnitysmutterit. Ajoin sillä kaupungilla ja sitten satuin nostamaan pyörää, jolloin etupyörä putosi pois. Viikkoa aikaisemmin takapyörä puhkesi, jolloin vaihdoin siihen itse renkaan. Samalla tarkistin myöskin, että etupyörän mutterit ovat tiukassa. Tämän voi todistaa liikkeen omistaja, jolta ostin uuden renkaan ja lainasin mutteriavaimen. Liikkeen nimi on Eiran Urheilu, Kapteeninkatu 22 Helsinki. Mutterien kiristys ja renkaanvaihto tapahtuivat 13.7.1984. Ja viikkoa myöhemmin 20.7.1984 huomasin, että mutterit ovat löysällä. Tämän voi todistaa saman talon asukas, joka oli pihamaalla silloin, kun rengas putosi pois ja hän näki, miten minä käänsin pyöräni ylösalaisin kiinnittääkseni mutterit jälleen.
Jos en olisi huomannut tätä tihutekoa etupyörä olisi voinut tipahtaa pois keskustan vilkkaassa liikenteessä. Asun kaupungin keskustassa. Olisin voinut jäädä auton alle. Se oli murhayritys.
Olen pyöräillyt montakymmentä vuotta. Eikä koskaan etupyörä ole tipahtanut pois. Se on ihmeellinen sattuma, että etupyörä putoaa pois juuri silloin kun olen viemässä rikoksesta kertovaa raporttia kansanedustajalle.
Jos minut laitetaan mielisairaalaan tarkkailtavaksi olenko mielisairas, siellä luultavasti todetaan, että olen mielisairas. Agentit laskevat huoneeseen sellaista kaasua, joka vaikuttaa minuun, mutta ei muihin potilaisiin. Niihin huoneisiin, joissa olen nukkunut viimeisen viidentoista vuoden ajan, on melkein joka yö laskettu jonkinlaista kaasua. Tämän johdosta olen tullut moninverroin herkemmäksi kaasun vaikutukselle kuin normaali henkilö tai potilas. Reagoin kaasuun erilailla kuin muut. Tämä on agenttien valttiässä todistaessaan, että olen mielisairas. Se on heidän paras argumenttinsa ja aivan korvaamattoman tärkeä heille. Se on melkein kumoamaton väite.
Myöskin seuraavanlaista on tapahtunut raportin kirjoittamisen jälkeen. Otin yhteyttä neljään käännöstoimistoon saadakseni käännettyä tämän raportin englannin kielelle. Jokaisessa sanottiin ensin, että he suorittavat työn. Mutta sitten tuli puhelinsoitto toimistoon. Senjälkeen he sanoivat, että he eivät voi sitä tehdä. Kahteen käännöstoimistoon soitin kotoani. Jälleen luvattiin, että käännöstyö suoritetaan. Mutta kun menin viemään raporttia toimistoihin ilmoitettiin, että he kieltäytyvät vastaanottamasta tehtävää. Tämä todistaa, että puhelujani kuunnellaan ja että minua seurataan koko ajan, kun liikun kaupungilla. Halusin käännättää raportin englantia äidinkielenään puhuvan henkilön kautta.
Onko oikein, että veronmaksajien varoja käytetään tällaiseen yhteiskunnan moraalia alentavaan operaattioon ? Tämä on rikos demokratiaa vastaan. Perustuslaissa säädettyjä yksilön oikeuksia loukataan raskaasti.
Olen ottanut yhteyden psykiatriin saadakseni lausunnon mielentilastani. Agentit manipuloivat tilanteen niin, että psykiatri kieltäyti antamasta lausuntoa. Helsingin Rikospoliisi ei halua tutkia minua vastaan tehtyjä rikoksia. Agentit manipuloivat ja estävät yhteydenotot viranomaisiin, lakimiehiin tai sanomalehtiin, että tulosta ei synny.
Olen joutunut käyttämään tuhansia markkoja lääkärinlaskuihin ja turvallisuustoimiin ym:hin menoihin. Säästöni alkavat olla lopussa. Otan vastaan rahalahjoituksia rikoksen selvittämiseksi.
Tällaisia kokemuksia olen saanut roomalais-katolisen kirkon "käännytystyöstä". Se poikkeaa huomattavasti protestanttisten kirkkojen käyttämistä menetelmistä ja käännytystyöstä. Rooman kirkko käyttää rikollisia menetelmiä vetääkseen uhriaan alaspäin.
Kaikkihan muistamme jesuiitat, joka on roomalais-katolinen järjestö. Heidän tunnuslauseensa oli. "Tarkoitus pyhittää keinot." Keskiajalla tätä lausetta tulkittiin siten, että jopa inkvisition käyttö oli Jumalan tahdon toteuttamista. Katoliset inkvisiittorit kaatoivat kuumaa lyijyä uhriensa suuhun, repivät ja sahasivat viattomia ihmisiä kappaleiksi.
On harhaa luulla, että inkvisitio toimi vain pimeänä keski-aikana.
Katoliset inkvisiittorit ovat olleet toiminnassa myöskin II maailmansodan aikana 45 vuotta sitten. Seuraava lainaus on kirjasta "Maailman kohtalon tie" s. 308. Pastori Arvo Arasola on lainannut sen Monica Farrelin ruotsinkielisestä käännöksestä "Blodet som ropar". Arasolan kirja on Kirjatoimen, Tampere, kustantama 1955.
"On järkyttävää lukea Monica Farrelin kirjaa "Blodet som ropar" (käännös) - Veri huutaa -, jossa kerrotaan niistä hirvittävistä murhista ja kidutuksista, joita "Ushtashi" niminen katolinen armeija pappien ja munkkien johtamana suoritti Jugoslaviassa 1941-43. Hitlerin vallatessa Jugoslavian perustettiin Kroatian valtakunta, johon kuului roomalais-katolisia 5 miljoonaa ja kreikkalais-katolisia 3 miljoonaa. Roomalais-katolinen Pavelich otti hallitusvallan käsiinsä ja perusti Ustashi nimisen armeijan, jonka tehtävänä oli toimia Vatikaanin kannatuksen hyväksi. Todistukset, joita ovat esittäneet kenraali Mihailovich, metodistien, anglikaanisen kirkon ja luterilaisen synodin edustajat, osoittavat, että tämä roomalais-katolisen kirkon armeija surmasi mitä epäinhimillisimmällä tavalla 1 700 000 ortodoksista serbialaista, 1/2 miljoonaa serbialaista pakotettiin kääntymään rooman uskoon ja toinen 1/2 miljoonaa katsoi parhaaksi paeta maasta.
Piispa Valerian raportissa sanotaan, että ihmisiä murhattiin mitä sydämettömimmällä tavalla ja hirvittävän kidutuksen jälkeen. Silmät puristettiin pois kuopistaan, nenät, korvat, sukupuolielimet silvottiin. Monia ristiinnaulittiin kotiensa oviin. Roomalais-katolinen papisto oli mukana tässä kaikessa. Harvoin he murhasivat ensin kiduttamatta. Käsivarret murrettiin poikki, ruumista runneltiin tiilikivin, toisia ruoskittiin kuoliaaksi, kirkoissa säilytettyjä vankeja murhattiin puukoin, niin että veri virtasi lattialla. Neuloja he pistivät kynsien alle. Kaikin mahdollisin tavoin he surmasivat näitä onnettomia ihmisiä, sen tähden, että he tunnustivat toista uskontoa kuin roomalais-katoliset.
Roomalais-katolinen virallinen lehti kirjoittaa samaan aikaan kaiken tapahtuneen Jumalan kunniaksi ja päättää kertomansa sanoihin: "Nyt on hetki tullut, jolloin me katoliset, nyt ja ikuisesti, tulemme käyttämään sellaisia vallankumouksellisia menetelmiä, jotka palvelevat totuutta, oikeutta ja kunniaa."
Uskonpuhdistaja Martti Luther vertasi Rooman kirkkoa petoon. Edelläluetun perusteella se on aiheellista.
Nyt kerron siitä, miten päsin eroon myrkyistä, homo-kemikaaleista. Liian usein toistuva ripuli huolestutti minua. Kun oli kulunut vuosi siitä, kun olin päässyt pois sairaalasta, yritin eliminoiida kaikki mahdollisuudet, joilla minua voidaan myrkyttää. Tämä tapahtui syyskuun alussa 1984. Ajattelin, että minua voidaan myrkyttää ilman, veden, ruuan tai säteilyn kautta. On muitakin keinoja.
Rakensin huoneeseeni muovikalvoista oleskelutilan, jotta hengitetyn ilman kautta ei pystytä myrkyttämään. Tuulettaja vaihtoi ilman ikkunan kautta.
Oletin, että säteilyä voi tulla televisiosta, koska minun televisiota katsellessa silmiä rupesi kirvelemään ja polvet tulivat kipeiksi, mutta äitini televisiota katsellessa sitä ei tapahtunut. Siirsin tuolin kauemmaksi televisiosta ja aloin katsella sitä kiikarilla.
Lopetin käyttämästä vesijohtovettä, joka tulee yksiööni. Hain ruuanlaitto ja juomaveden vesiposteista ja naapureilta. Käytin kymmenien eri talojen vesiposteja ja naapurien hanoja. Koskaan en hakenut vettä peräkkäin kahta kertaa samasta paikasta. Koskaan en käyttänyt huoneessani yön yli säilynyttä vettä. Joka aamu hain niin paljon vettä, kun arvelin sinä päivänä tarvitsevan.
Myöskin sulatin vettä lumesta ja tislasin vesijohtovettä useampaankin kertaan.
Ruuan hain noin 15 eri valintaliikkeestä. Vaihdoin jatkuvasti ruokavaliota. En ottanut ensimmäistä pakettia. Maitoa ja muita nesteitä en ostanut. Yritin muutenkin välttää marmelaadeja, tahnoja, voita, hunajaa ja yleensä valmiita ruokia, johon ajattelin olevan helppo sekoittaa myrkkyä. Ruokaa ostin vain yhden päivän tarpeen kerrallaan. En säilyttänyt ruokaa yön yli huoneessani.
En käyttänyt ravintoloita, baareja enkä käynyt syömässä ystävien tai omaisten luona.
Noin kuukausi sen jälkeen, kun olin eliminoinut kaikki myrkyttämismahdollisuudet, seuraavat seikat tapahtuivat kehossani:
Tämän irvistyksen takia ystävät ja omaiset pitivät minua heikkohermoisena.
Kun olin toisen kerran Los Angelesissa kesällä 1985, ajattelin, että minun täytyy osoittaa, että viranomaiset, jotka ovat hoitaneet tätä operatiota Suomessa, ovat tehneet virheitä.
Tiesin, että hotellihuoneessani on kuuntelulaitteet. Päätin käyttää niitä hyväkseni. Kerroin FBI:n agenteille, jotka salakuuntelivat, että minulle oli vihjailtu paastoamisesta. Kun on syömättä ja juomatta jonkun aikaa, pääsee eroon niistä myrkyistä, joita niihin on sekoitettu. Tosi asia on, että kukaan ei ollut vihjaillut, että minua myrkytetään. Tämä paastoava ystäväni oli ystäväni jo n. 10 vuotta ennen sitä aikaa, kun pääsin eroon myrkyistä. Hän on pitänyt paastoja koko sen ajan, kun olen tuntenut hänet.
Tämä juoni ei auttanut minua yhtään, vaikka joskus olen hyötynyt niistä virheistä, joita vastustajani ovat tehneet.
Minulta edelleenkin kielletään naimisiinmeno ja seksiäni manipuloidaan monella tavalla.
Esimerkiksi mennessäni Turusta Tukholmaan laivalla, heräsin keskellä yötä siihen, että alaston alaikäinen tyttö käveli vuoteeni vierellä. Edellisenä päivänä minulle oli annettu seksiäkiihottavaa ainetta.
Kymmenistä ansoista olen selvinnyt hyvällä tuurilla. Minua yritetään edelleenkin tekemään seksuaalisesti jotain sellaista, jota häpeäisin. He eivät vielä ole siinä onnistuneet.
Homoseksuaalisuudesta voin sanoa, että en tunne koko maailmassa yhtään miestä, josta voisin varmuudella sanoa, että hän on homo. Olen 52 vuotias.
Jos minut saataisiin tekemään jokin häpeällinen teko, jälkeenpäin minulle näytettäisiin merkkejä, jotka muistuttaisivat minua siitä häpeällisestä teosta. Silloin tämän operaation kestäminen olisi aivan mahdotonta. Saisin muistutuksia siitä teosta omaisiltani, ystäviltäni, sukulaisiltani sekä tuntemattomilta ihmisiltä kadulla. Joutuisin pian mielisairaalaan. Päivässä minulle näytetään kymmeniä merkkejä.
Myrkyt, jotka aiheuttivat virtsatiehyetulehduksen, saivat aikaan myös sen, että menetin yli 50% näöstäni. Virallisesti sitä sanottiin kaihiksi. Se oli kyllä omituinen kaihi. Näön huononeminen alkoi vuonna 1972 ja päättyi 1978. Sen jälkeen näössä ei ole tapahtunut muutoksia. Siis niin sanottu kaihi oli kypsä 1978. Tämän jälkeen kävin viiden eri silmälääkärin luona. Kukaan ei puhunut kaihista mitään. Kaihi johtaa usein melkein täydelliseen näön menettämiseen. Huolimatta kaihista näköni on täydellinen kiikarin kanssa. Näin kiikarin kanssa paremmin, kuin veljeni, jolla on ajokortti. Ei ollut pienintäkään samentumaa missään suunnassa näkökentässä. Kyselin tällaisesta kaihista toisilta potilailta, hoitajilta ja etsin sitä silmäsairauksista kertovasta lääketieteellisestä oppikirjasta. Kukaan eikä mikään tuntenut tällaista kaihia.
Kahdeksan vuotta sain kulkea lähes puolisokeana. Asun Helsingin keskustassa. En nähnyt edes vihreitä jalankulkuvaloja kadun toisella puolella. Sormet pystyin laskemaan vajaan 1/2 metrin päästä. Monta kertaa jouduin hengenvaaraan. Agentit tiesivät, että pienellä leikkauksella näköni voitaisiin palauttaa normaaliksi, kuten sitten tapahtui vuoden 1985 lopulla. He nähtävästi toivoivat, että joutuisin onnettomuuteen huonon näköni takia.
Jos tervettä ihmistä aletaan sanoa mielisairaaksi, hänelle voidaan tehdä melkein mitä vain. Häneltä riistetään suureksi osaksi se suoja, jonka laki turvaa jokaiselle kansalaiselle.
Tämä on hyvin tyypillistä roomalais-katolista ajattelua, saada toisinajattelevat lainsuojattomaksi.
Olen kuullut, että Suomen kansalaiselle kuuluu lain mukaan inimiteetti suoja. Myös poliisin tulisi sitä noudattaa. Agentit ovat jo noin 20 vuoden ajan tietäneet jokaisen liikkeen ja sanan huoneessani.
Taulut kääntyvät yöllä nukkuessani ylösalaisin, vaikka turvalukot ja ketjut ovat päällä. Jättämällä merkit käynnistään agentit toivovat, että kuluttaisin kaikki varani turvallisuuteen, parempiin lukkoihin ym:hin laitteisiin.
Siellä, missä ei ole todistajia läsnä, häirintä on paljon voimakkaampaa kuin esimerkiksi bussissa, jossa on toisia matkustajia.
Joudun usein käyttämään Kansallismuseon edessä olevaa suojatietä. Muutama viikko sitten olin aikeissa ylittää suojatien Kansallismuseon puolelta. Olin suojatien vasemmassa laidassa. Valo näytti minulle vihreää. Olin astumaisillani suojatielle. Vilkaisin kuitenkin varmuuden vuoksi vasempaan. Editseni suhahti taustasta vaikeasti erottuva lumen värinen auto. Vilkaisu pelasti sairaalamatkalta kenties henkeni. Koska valo näytti minulle vihreää, sen olisi pitänyt näyttää autoilijalle punaista. Näin ei ollut. Sen valon, joka oli tarkoitettu minulle, oli kuorma-auto kääntänyt vinoon osoittamaan Eduskuntataloon päin. Se näytti punaista, mutta en nähnyt sitä. Se valo, joka näytti vihreää minulle oli tarkoitettu raitiovaunujen kiskojen ylittämistä varten. Se oli ainoa valo, jonka näin. Helsingin kaupungin rakennusvirastossa ins. Sane tuntee tapauksen. Soitin hänelle siitä. Tapaus tapahtui tammikuussa 1986. Valot on nyt korjattu ennalleen.
On merkillepantavaa, että agenteilla on useita selityksiä, jos jokin suunnitelma epäonnistuu.
Kukaan ei olisi ollut läsnä ja minä olisin jäänyt auton alle. Autoilija olisi ihmetellyt, miksi kävelen punaista valoa päin.
Kuten olen kertonut, menetin näöstäni yli 50%. En nähnyt edes suurimpia kirjaimia testitaululta silmälääkärin luona. Eräs silmälääkäri kertoi, että näköni voidaan mahdollisesti pelastaa silmäleikkauksella. Päättelin, että koska tämä operatio sai alkunsa Kaliforniasta, heillä on moraalinen velvollisuus kustantaa silmäleikkaus. Leikkaus suoritettiinkin Santa Monican katolisessa sairaalassa ilmaiseksi. Tähän aikaan en vielä uskaltanut arvostella katolista kirkkoa. En ollut aivan varmakaan siitä, että se on vaikeuksieni alkuunpanija. Yhden silmän leikkaus maksaa 23 000 mk.
Minut on pantu sairaseläkkeelle siltä varalta, että jos sattuisin pääsemään perille niistä keinoista joita käytetään. Keinot eivät kestä päivänvaloa. Se sairaus on vain paperilla. Aina voitaisiin sanoa: "Hän on mielisairas. Älkää uskoko sen juttuja."
Ajatellaanpa, että nykyaikana joku perustaisi järjestön, jonka päämääränä olisi _edistää_ homoseksuaalisuutta. Luulenpa, että vastuuntuntoiset viranomaiset eivät antaisi sille toimintalupaa. He luultavasti sanoisivat, että se on rikollista. Poikkeaville suotakoon omat järjestönsä, mutta poikkeavuuden _edistäminen_ on moraalitonta. Luulen, että Rooman kirkko edistää myös terrorismia politiikallaan. Vatikaanista ei ole pitkä matka mafian synty-seudulle Sisiliaan.
Jos Rooman kirkko haluaa jatkaa homoseksuaalisuuden edistämistä, sen tulisi suorittaa se itse, eikä antaa sitä muiden tehtäväksi. Ja näin tahrata toisten mainetta. Onhan heillä saarnatuoli ja ehtoollinen. (Myrkyt ehtoollismaljassa uhreille.)
Jos katolisille papeille annetaan lupa pakottaa ihmisiä homoseksualismiin, johdonmukaisuuden vuoksi esimerkiksi nudisteille tulisi antaa lupa pakottaa ihmisiä nudismiin. Ne, joilla on koiria, tulee antaa lupa pakottaa ihmisiä ostamaan koiria, jne... Tämähän johtaisi mahdottomaan tilanteeseen. Myöskin poliittisille puolueille tulisi ntaa lupa myrkyttää kansalaisia asiansa edistämiseksi. Tällöin yhteiskunta joutuisi täydelliseen kaaokseen.
Tietenkin lukijoiden mieleen nousee heti kysymys, miksi Rooman kirkko haluaa edistää homoseksuaalisuutta. Ne, jotka väittävät olevansa pyhiä taivaan lähettiläitä ja edistävänsä vanhurskautta ja korottavansa kansan moraalia, tekevät tällaista. Mielessäni olen löytänyt ainakin kaksi vastausta. He haluavat hallita ja alistaa kansan. Kun kansalaiset saadaan käyttäytymään hillittömästi ja irstaasti, heitä on helpompi hallita. Mm pornografia ja rock-kulttuuri ovat heidän työvälineitään. Toiseksi Rooman kirkon johto on niin periturmeltunutta, että he kadehtivat kansaa, joka elää tervettä ja luonnollista elämää. He haluavat vetää kansan samalle moraalittomalle ja irstaalle tasolle, jossa he itse elävät. (Tässä välissä kysymys eräille lauantain pyhittäjille. Kenen puolella seisotte ?)
Ajatelkaa instituutti, joka väittää edistävänsä hyvää asiaa, käyttää metodeja, jotka olen tuonut esille aikaisemmissa raporteissani. Niihin kuuluu varastaminen, valehteleminen, myrkyttäminen, hämääminen ja mm epänormaalien seksuaalisten tapojen edistäminen. Nämä pyhät papit ovat mm yrittäneet saada minut raiskaamaan lapsia. Naimisiin he eivät salli uhrinsa mennä. Jos sattuisi lankeamaan tähän heidän raiskaamis-ansaan, sen jälkeen he tulisivat sanomaan, tulehan homostelemaan meidän kanssamme, ettei tarvitse raiskata lapsia. Tämä on järkyttävää, mutta valitettavasti totta.
Rooman kirkon kohteena on erikoisesti vauraat maat, missä kansa on pitkää, komeaa ja kaunista. Esimerkiksi USA:ssa Holywoodissa kaupunginvaltuuston enemmistö on homoseksualisteja. (Tämä on julkisista tiedotusvälineistä saatu tieto kesällä 1985 Kaliforniassa) On merkille pantavaa, että katollisen kirkon suosituin seurakunta USA:ssa löytyy juuri sieltä. Missä Rooman kirkko on saanut eniten sijaa Skandinaaviassa ? Se on Ruotsissa, jossa on yli 100 000 katollista. Se on ylivoimaisesti enemmän kuin missään muussa Pohjois-Euroopan maassa. Homoseksuaalisuus ei ole kovin harvinaista siellä. (Anteeksi Svensson)
Voisin tuoda muitakin esimerkkejä siitä, miten roomalais-katolisuus ja homoseksuaalisuus kulkevat käsi kädessä. Toinen edistää toista.
Uskonpuhdistaja Martti Luther vertasi Rooman kirkkoa petoon, joka pyrkii valtaan keinoja kaihtamatta. Jotkut nykyajan kirjailijat ja uskovaiset ennustavat, että kun kansa on saanut tarpeekseen tästä irstailusta, Rooman kirkon työntekijöitä oottaa hirvittävä kohtalo. He joutuvat teloitusten ja verilöylyjen kohteeksi. Kansa raivostuu, kun he huomaavat, että heitä on petetty. On aika tehdä jälleen uskonpuhdistus.
Keskustelin erään kerran roomalais-katolisen papin kanssa näistä asioista. Kun en vastannut myöntyvästi hänen lemmenkutsuihinsa, hän sanoi, että täytyy olla jotain vikaa päässä. Sanotaan mielisairaaksi, jos ei antaudu homoseksualismiin.
On erittäin vaikea ja vastenmielistä kirjoittaa tällaisista asioista. Mutta minunkin kärsivällisyydellä on rajansa. Yli kolmekymmentä (30) vuotta olen joutunut kärsimään siitä, että Rooman kirkko haluaa edistää perversiä, homoseksualista elämänmuotoa. Kaikki ihmissuhteet on melkein täydellisesti rikottu, että hyväksyisin niiden tilalle homoseksualisuuden. Elämä on muutenkin tuhottu.
Tämän "käännytystyön" jatkuessa minulta aina silloin tällöin kysytään, joko nyt tunnustat, että olet homoseksualisti. Vielä en ole tunnustanut, koska tietäisin valehtelevani. Painetta lisätään, jos tunnustusta ei tule.
Tämähän on samanlainen menetelmä, kuin inkvisiittoreilla aikoinaan.
Yksi selibaatti opin hedelmä on aids, jota homoseksuaalisuus edistää eniten. Luonnollinen seksi synnyttää elämää, mutta homoseksualisuus aidsin kautta tappaa sitä. Tätä tappavaa tautia tyrkytetään kirkon toimesta väkisin.
Katoliset papit ja Ruotsin valtion viranomaiset eivät tahdo antaa valinnan vapautta minulle tässä asiassa. Poliittisen vaihtoehdon joten kuten jaksaa hyväksyä, vaikka siihen pakotettaisiinkin. Mutta homoseksualismiin pakottaminen on kuvottavaa. Se on pakkodemokratiaa ja diktatuuria, jonka homoseksualisuus on tuonut Pohjolaan. Näin tekevät maat, jotka väittävät kannattavansa vapauden ja demokratian asiaa. Tällainen politiikka on häpeäksi länsi-maiselle kulttuurille. Se pilkkaa ja ivaa demokratiaa. Huolestuneena voidaan kysyä, tuleeko katolisesta kirkosta liian suuri rasite yhteiskunnalle.
Suuressa vallan halussaan Rooman kirkko eksyy liian suuriin ylilyönteihin. Sitä ovat olleet mm. ane-kauppa. "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." Tällaisen lauseen kansa keksi antaa ane-kaupaasta. Inkvisitio on myöskin asia, josta Rooman kirkko saa vieläkin kärsiä.
Uskon, että homoseksualisuuden ja aidsin levittäminen kirkon toimesta tullaan vielä tuomitsemaan ja tuomitaan jo tällä hetkellä. Pelkästään yhden aids potilaan hoitaminen tulee maksamaan veronmaksajille maasta riippuen 1 - 2 miljoonaan markkaan.
Uhri, joka valitaan homoseksualisuuteen käännyttämisen kohteeksi, joutuu kohtaamaan kadulla kulkiessaan kymmeniä erilaisia merkkejä. Homoseksualinen teko tuodaan uhrin mieleen merkkien avulla pieninä palasina. Merkit on valittu siten, että jos niistä valittaa, joutuu mielisairaan kirjoihin. Nämä merkit eivät vaikuta, jos niiden yhteydessä ei käytetä kemikaaleja. Tämän vuoksi uhri yritetään saada jonkun aineen orjaksi. Näitä ovat mm kahvi, tupakka ja alkoholi. Agentit tietävät, että uhri joutuu ostamaan näitä aineita säännöllisesti. Näihin aineisiin he sekottavat kemikaalinsa.
Uskon ja tiedän varmasti, että tämä käännyttämistyö ei ole tehonnut minuun, koska en käytä mitään riippuvuuteen synnyttävää ainetta.
Myöskin käytetään monenlaista hämäystä ja petosta. Minulle yritettiin uskotella, että kaikki seurakuntani miehet ovat homoja ja naiset lesboja, että minäkin hyväksyisin sen.
Ehkäpä petosta ja merkkejä täytyy käyttää, koska totuus on aivan päinvastainen kuin merkit ja vihjaukset kertovat.
Jos uhri saadaan luottamaan johonkin aineeseen tai asiaan, sitä luottamusta käytetään myöhemmin häntä vastaan.
Petoksesta voin mainita mm, että minulle yritettiin uskotella, että valtiovalta on asentanut antennin päähäni. Sen antennin kautta minua ohjaillaan.
Homoseksualisuuden levittäminen on kieroa ja rikollista. Se tulisi kitkeä juurineen pois yhteiskunnasta.
Kun olin saanut selville, että minua oli myrkytetty kymmeniä vuosia, agentit yrittivät kääntää minun huomioni muualle, etten vain syyttäisi roomalais-katolista kirkkoa myrkyttämisestä. Tämä on jesuiittamaista. Pääpirukaan ei keksi ovelampaa juonta.
Jos soveltaa samaa kaavaa Euroopassa esiintyvään terrorismiin kuin millä minua on hämätty, tulee siihen johtopäätökseen, että roomalais-katolinen kirkko on ainakin osittain Euroopassa esiintyvän terrorismin takana. Esimerkiksi Italiassa ja Länsi-Saksassa terroristit kutsuvat itseään Punaiseksi Armeijaksi, ikäänkuin niillä olisi jotain tekemistä kommunismin kanssa. Tarkoitus on saada huomio pois itse syyllisestä, joka on mahdollisesti Rooman kirkko. Tämän hetken uutiset todistavat teorian oikeaksi.
Terroristit raivaavat pois henkilöitä, jotka yrittävät sovitella yhteiskunnassa. Yksi esimerkki tästä on Italian entinen pääministeri Moro, jonka terroristit teloittivat.
Kokemukseni mukaan Rooman kirkko terrorisoi yksilöä kuten minua, miksei se käyttäisi terroria myöskin suuremmassa mittakaavassa. Katolinen kirkko voi hyvinkin käyttää terrorismia raivatakseen tieltään pois vaikutusvaltaisia henkilöitä, jotka näkevät kirkon päämäärät, eivätkä hyväksy keinoja, joita se käyttää. Aamu-uutisissa (13.11.86) mainittiin ministerien ja mafian yhteyksistä.
Kaliforniassa tapasin henkilöitä, jotka puhuivat yhden hallituksen maailmasta. Tällaiselle lauseelle voi hymyillä, mutta se kertoo jotain.
Martti Luther ja jotkut nykyajan uskovaiset soveltavat Ilmestyskirjan 17 lukua Rooman kirkkoon.
Ilm 17:4-6 sanotaan. "Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti." Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin."
20 vuoden kokemuksen perusteella voin todistaa, että tämä Raamatun jae pitää paikkansa roomalais-katolisesta kirkosta. Pidän ihmeenä, etten ole langennut niihin kymeniin ansoihin, joita tielleni on asetettu.
Rooman kirkon hyvistä puolista en halua nyt kertoa. Papit pitävät kyllä huolen siitä, varsinkin kun antaa heille rahalahjoituksen.
Olen ollut useita kertoja itsemurhan partaalla tämän operation aikana. Sen takia olen ottanut yhteyden Amnesty Internationaleen useita kertoja. Kaksi kertaa olen käynyt Lontoossa Amnestyn päämajassa. He eivät halua auttaa minua millään tavalla.
Martti Luther teki aikoinaan uskonpuhdistuksen Rooman kirkon väärinkäytöksistä. Nyt on aika tehdä toinen uskonpuhdistus.
Ruotsalaiset ja ehkä muutkin yrittävät käyttää hyväkseen sitä seikkaa, että minusta on yritetty tehdä homoseksualistia Rooman kirkon toimesta. He haluavat edistää poliittisia päämääriä tällä asialla. Näyttää silta, että tämän, voisi sanoa toisen operaatio "mastermind", pääsuunnittelija on ollut Ruotsin pääministeri Olof Palme. Hän lankesi omaan ansaansa ja sai maksaa sen hengellään.
Muutama sana Ruotsin viranomaisista. He ovat etsineet nyt Palmen murhaajaa kuusi kuukautta. Voin aukottomasti todistaa, että he tiesivät murhaajan nimen _ennen_ murhatapahtumaa.
Itseäni puolustaakseen jouduin kirjoittamaan erään raportin (Silloin päättelin, että joudun lopun elämääni viettämään Suomen rajojen ulkopuolella) tämän vuoden helmikuun alussa. Tämä raportti sai aikaan ketjureaktion, jonka johdosta Ruotsin viranomaiset joutuivat teloittamaan Palmen turvallisuusriskinä helmikuun lopussa. Minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, että rikollisuuden paljastamiseksi ja sitä vastaan kirjoittamani raportti johtaa Palmen kuolemaan.
Ruotsin viranomaiset yrittivät syyttää minua Palmen murhasta, koska olin kirjoittanut murhaa edeltäneen raportin. (Murhan aikana olin Helsingissä.)
Minua on tämän operation aikana ohjattu erilaisilla merkeillä, joita saan lehdistä, radiosta, televisiosta ja kadulla kulkiessani. Murhan suorittajaksi valitun Ruotsin viranomaisen tuli asettaa murhatapahtumaan merkkejä, joiden tarkoitus oli, että minä tunnustautuisin murhaajaksi, koska kirjoitin sen kohtalokkaan raportin. He yrittivät myöskin erilaisilla merkeillä saamaan minut tuntemaan syyllisyyden tunnetta murhasta. Nämä merkit oli tarkoitettu vain minulle. Muille ne eivät sano mitään, paitsi joillekin turvallisuusviranomaisille.
Murhan suorittaja (=Ruotsin valtion viranomainen) vihjaisi seuraavilla merkeillä minuun:
Kukaan satunnainen murhaaja, terroristi tai mielisairas ei olisi aivan sattumalta voinut suorittaa murhaa, jossa nämä yhdeksän seikkaa esiintyvät. Se olisi suurin piirtein samanlainen sattuma kuin 7 oikein, päävoitto lotossa. Mahdollisuudet ovat vähemmän kuin yksi miljoonaan.
Näillä murhaajan (=Ruotsin valtion viranomainen) valitsemilla yhdeksällä seikalla haluttiin antaa snoma minulle ja samalla harhauttaa, että tuntisin syyllisyyttä murhasta.
Jos sanotaan, että Rooman kirkon paavi on ainakin osa-syyllinen Palmen murhaan. Se ei ole kaukana totuudesta. Kohtalokkaan raporttini jouduin kirjoittamaan puolustautuessani Rooman kirkon juonittelua ja rikollista toimintaa vastaan.
Ruotsin valtion viranomaiset, Olof Palme mukaanluettuna halusivat vaikuttaa tämän operation kautta Suomen politiikkaan. Mutta keinot, joita he käyttävät ovat arvelluttavia. He ovat joutuneet kiinni omaan ansaansa ja aiheuttaneet särön Pohjoismaiseen yhteistyöhön. Sopii toivoa, että särö ei laajene. Sotia on syttynyt vähemmistäkin syistä kuin siitä, mitä Ruotsin viranomaiset ovat tehneet - heittäneet paskaa naapurivaltion päämiehen kasvoille. Tällainen politiikka on lyhytnäköistä ja sietämätöntä kansainvälisiä suhteita hoidettaessa. On vaikea uskoa, että kysymys on sivistyneen valtion diplomatiasta. Se on kunnianloukkaus koko kansaa kohtaan.
Mielenasenne, joka on tällaisen teon takana, on hyvin arvelluttava. Se vivahtaa jopa rotusortoon. - Neitseellinen ruotsalainen rotu - kaikkitietävä Svensson nostaa siellä päätään.
Tarvitaan nöyrää mieltä, että uskalletaan osoittaa sormi todellista murhaajaa kohti. Kuka on syyllinen Pohjolan rauhan rikkoutumiseen ja sen suurimpaan terrori-tekoon ? Toivotaan, että laukauksesta, joka surmasi Olof Palmen ei tule Pohjolan Sarajevon laukausta.
Helsingissä 12.10.1986 Paavo Rissanen Tehtaankatu 18 C 35 00140 Helsinki
Suorittaessaan käännytystyötä Rooman kirkon asiamiehet yrittivät saada uhrinsa ajattelemaan, että hyväksyessään homoseksualisuuden, uhri tekee suuren isänmaallisen teon - hänestä tulee suuri sankari - häntä voidaan verrata neroon tai vaikkapa maailmanmesteriin - hän on korvaamattoman tärkeä yhteiskunnalle. (Todellisuudessa tärkeä vain Rooman kirkon pappien irstaiden mielihalujen tyydyttämiselle ja sille seikalle, että häntä voidaan alkaa kiristää sen perusteella, että hänet on pakotettu tekemään homoseksualistinen teko.)
Muutamia numeroita tästä asiasta. USA:ssa on noin 30 000 Aids potilasta Helsingin Sanomien artikkelin perusteella. Heistä on kuollut noin 15 000. Tilastojen mukaan yksi Aids potilas tulee maksamaan yhteiskunnalle veroina ym menoina noin 1 700 000 mk USA:ssa. (Aids potilaille ei myönnetä enää sairasvakuutusta Kaliforniassa.) 30 000 * 1 700 000 mk = 51 000 000 000 mk = 51 miljardia markkaa = noin puolet Suomen valtion vuosibudjetista. (Rooman kirkko on suurin syyllinen tähän USA:ssa).
Tämä asia on niin hälyttävä, että tätä raporttia käsiteltiin mm Reykjavikin huippukokouksessa lokakuussa 1986 USA:n ja Neuvostoliiton johtajien välillä. (Virallisesti tätä asiaa ei ole olemassakaan. Tämähän kuuluu kunkin maan ns Salaisen poliisin toiminta-alueeseen.)
Loppukommenttina tuon esille seikan, että Aids sairautta pidetään tulevaisuudessa USA:ssa mahdollisena kansallisena katastrofina.
Ennen Rooman kirkon vastustajia sanottiin kerettiläisiksi ja noidiksi ja poltettiin roviolla. Nyt heitä sanotaan mielisairaiksi, häiriköiksi tai kommunisteiksi ja mikäli mahdollista pidetään laitoksissa.
Katolisen kirkon sisin olemus ja luonne ei ole muuttunut olennaisesti pimeästä keski-ajasta, vaikka sen pr-työ yrittää antaa siitä sellaisen kuvan.